Itäkeskuksen Nordea on esteetön ja esteellinen

attention open in a new window TulostaSähköposti

Pankinjohtaja Susanna Saarinen, Sari Loijas, Jari Mölsä, Markku Möttönen sekä Anu Wikström itäkeskuksen Nordeassa

Itäkeskuksen Nordean pankinjohtaja Susanna Saarinen (vas.), Sari Loijas, Jari Mölsä, Markku Möttönen sekä Anu Wikström keskustelivat esteettömien pankkipalveluiden kehittämisestä.

Nordea Pankki, Valtakunnallinen vammaisneuvosto ja eri vammaisjärjestöt ovat noin vuoden verran tehneet yhteistyötä esteettömien pankkipalveluiden kehittämiseksi.
Maaliskuun alussa otettiin askel teoriasta konkretiaan, kun Markku Möttönen Näkövammaisten Keskusliitosta, Harri Leivo Invalidiliitosta sekä Sari Loijas VANEsta testasivat Itäkeskuksen Nordean pankkipalveluiden toimivuutta vammaisnäkökulmasta. Heitä olivat vastassa Itäkeskuksen Nordean pankinjohtaja Susanna Saarinen sekä Anu Wikström, Ville Elomaa, Jari Mölsä sekä Jussi Ala-Könni, jotka työskentelevät erilaisissa asiakaspalveluun liittyvissä tehtävissä.

Vuoronumerotaulu ja induktiosilmukka

Itäkeskuksen Nordean konttorin aulassa on useampi laskunmaksuautomaatti, joista yhdessä on penkki. Penkki on sen kunnosta päätellen ollut erittäin ahkerassa käytössä. Esimerkiksi reumaatikolle kyseinen penkki olisi ollut liian matala istua. Olisi siis tarvittu helposti siirrettävä korkeampi vaihtoehto. Rahannostoautomaatteja on vain perinteistä mallia, ostoskeskuksen puolella on yksi matalampi versio. Automaateista kaksi on kalvomalleja ja yksi kohonäppäinmalli. Tavanomaisista automaateista ei pyörätuolinkäyttäjä ylety nostamaan rahaa. Maksuautomaatteja sokea ei voi käyttää, koska ne eivät "puhu" ja ottomaattien hipaisunäppäimiä ei voi sormin tunnustella. Myöskään ottoautomaateissa ei ole puhesyntetisaattoria, joka kertoisi näppäintoiminnoista.
Konttorin puolella Markku Möttönen kiinnitti huomiota yleiseen näkövammaisia haittaavaan ongelmaan.
- Vuoronumerotaulu on sijoitettu pankin takaosaan ja korkealle, josta heikkonäköisen on vaikea erottaa numeroita. Itse en näe numeroita, pitäisi olla kiikarit mukana.
Pankinjohtaja Susanna Saarinen vastasi tähän, että pankkitoimihenkilöt ilmoittavat vuoronumeron kuuluvasti ja odottavat hetken, ennen kuin vaihtavat seuraavaan numeroon. Näin varmistetaan, ettei kukaan jää välistä.
Sokea henkilö ei kuitenkaan voi tietää, minkä jonotusnumeron automaatti hänelle antaa, ellei joku kanssa-asiakkaista sitä hänelle kerro. Sari Loijas painotti, että jokaisessa pankissa tulisi olla infopiste, jossa työskentelevä varmistaisi, että asiakas saa tarvitsevansa palvelun.

"Anteeksi, voinko auttaa?"

Sari Loijas kysyi myös induktiosilmukkamahdollisuutta. Konttorissa on aika kova puheensorina, joka varmasti haittaa heikkokuuloisen asiointia. Silmukka ei ollut entuudestaan tuttu pankin edustajille, mutta sen käyttömahdollisuudet kiinnostivat.
Pyörätuolia käyttävällä on melko hyvin tilaa asioida konttorissa. Tiskit ovat matalia eikä niiden edessä ole tuoleja. Toisaalta jotkut asiakkaat tarvitsisivat tuolia. Tarjolla voisikin olla kevyitä, helposti siirrettäviä, erikorkuisia malleja. Miellyttävää oli havaita, että liikkumisen apuvälineinä käytettäviä keppejä varten oli palvelutiskin reunassa koukut. Näin asiakas saa tarvittaessa kätensä vapaiksi, eivätkä apuvälineet kaadu lattialle hankalasti nostettaviksi.
Ongelmallisempaa on sen sijaan toisessa kerroksessa sijaitseviin yritys- ja neuvontapalveluihin pääseminen. Konttorista ei pääse suoraan hissiin, vaan on käytettävä ostoskeskuksen yleistä hissiä. Toinen kerros on selvästi alakertaa ahtaampi.
Tapaamisen jälkeen Sari Loijas päätti testata konttorin infohenkilön aktiivisuutta. Hän käveli pankkiin opaskoira Uman kanssa ja jäi odottamaan, milloin infossa kysyttäisiin, voitaisiinko häntä auttaa. Parin minuutin jälkeen avuntarjous tuli, mutta ei pankin toimesta, vaan ulkomaalaiselta asiakkaalta, joka kysyi:"Excuse me, may I help you?" Sari joutui kieltäytymään kohteliaasti avusta.
Tässä vaiheessa infohenkilö sanoi, että "eikö vain meillä olekin avuliaita asiakkaita?" Sari kertoi, että hän oli odottanut avustusta jo hetken aikaa nimenomaan pankin puolelta. Tähän infohenkilö sanoi, että oli kyllä huomannut Sarin, mutta oli nähnyt hänet jo aiemmin ja oletti, että hän odottaa pankkisalissa taksia.

Ongelmista ja mahdollisuuksista puhuttiin avoimesti

Kaiken kaikkiaan Itä-keskuksen Nordean pankki oli tyypillinen pankkipalveluita tarjoava konttori. Asioimiseen liittyvät ongelmat olivat niitä tavallisia liikkumis- ja toimimisesteisiin liittyviä pulmia, joihin vammaiset kaikkialla julkisissa tiloissa asioidessaan törmäävät (manuaaliset/raskaat ovet, korkeat ottoautomaatit, jonotusnumerojärjestelmä ja induktiosilmukan puute).
Testattavan konttorin kunniaksi täytyy kuitenkin mainita, että sisäänkäynti oli portaaton ja palvelutiskit matalia. Myös pankkitoimihenkilöiden apua luvattiin, mikäli asiakas sitä tarvitsee. Testausryhmän vastaanottaneet henkilöt olivat aidosti asiaan paneutuvia ja tahtoa parannusten tekemiseen selvästikin oli. Tapaaminen oli asiallinen, mutta myös hauska ja antoisa. Ongelmista ja mahdollisuuksista puhuttiin reilusti. Erityisenä plussana on vielä mainittava se, että aloite yhteistyöhön tuli Nordean taholta. Valtakunnallinen vammaisneuvosto toivoo kanssakäymisen jatkuvan.

Teksti ja kuva: Timo Korpela